Erilainen Jukolan reissu

Jukolan viesti on oiva esimerkki urheilun massatapahtumasta, jossa tiukat trikoot ja tuulipuvut mahtuvat samalle lähtöviivalle. Myös katit on viihtyneet Jukolan yössä jo monena vuonna omissa joukkeissaan.
Liisan, opiskeluympyröistä koottu joukkue, on saatu kasaan sitkeästi vuodesta toiseen vaikka opiskeluajoista on jo (melko pitkä,köh) tovi. Joskus on tosin naarattu jengiä seurateltoilta jo starttimerkin pamahdettua ja osa on huhkinut tuplat. Tulostavoitteet on jokainen asettanut pelkästään itselleen.
Vielä ei alkuviikosta osattu huolestua kun puulaakijoukkueelle tyypilliseen tapaan alkaa yhdelle ja toiselle ilmaantua veljenkaiman syntymäpäiviä ja muita kissanristijäisiä. Mutta perjantai iltapäivällä joukkueessa ei ollut edelleenkään juoksijoita kuin hädin tuskin venlojen verran ja joukkueen supermies sukraM ei kykenisi puolikuntoisena avittamaan kuin omaa seurajoukkuetta. Onneksi on kattikaveri, joka oli jo aiemmin lupautunut joukkueeseen. Sekä Tommi, joka on helppo ylipuhua mihin vain. Sitten viestiä epäuskoisena suunnistajanpankkiin jossa näytti olevan muutama muukin epätoivoinen hankkimassa joukkuetovereita. Alkoi vahvasti näyttää siltä että sitä joutuisi heittämään hyvästit suunnistuskansan kesäkarkeloille.

Mutta mitämitä, 5 minuuttia ilmoituksen laitosta soittaa Ilpo pesäpallon luvatusta maasta ja ehdottaa joukkueiden yhdistämistä. Ilpo kertoi joukkueen olevan "kova juoksemaan mutta ei niinkään ymmärrä karttamerkeistä". Sotkamon pojat halusivat aloittaa, jotta ehtisivät aamupuurolle oman keittiönpöydän äärelle. Salla ja Liisa on perinteisesti pinkoneet Jukolan pitkät yöosuudet ,mutta nyt lupauduimme aamuyön pikamatkoille. Pelinaisina kerroimme Tommille, että herrasmiehenä hänen oletetaan juoksevan osuus 3. Kesäretkemme starttasi lauantai-iltapäivällä kohti Haminaa, tänä vuonna jättäisimme siis myös Venlat väliin. Lauantaipäivä menikin mukavasti autossa Sallan nappaillessa auton täyteen porukkaa pitkin suomea ja perille päästiin sopivasti Jukolan starttiin.

Ilta meni rattoisasti Pohojanmaan poikaitten hellässä huomassa, pojat etenivät sen verran ripeämmin että ehdimme saamaan vinkit radalle( joku noudatti,joku ei....). Haastetta tuotti telttakylän toiselle laidalle leiriytyneet "seuratoverimme": ihan ei menneet yksiin tekstiviestit ja Jukolan online seuranta. Tekstiviestien mukaan avausosuuden viestinviejä oli jo teltassa makuupussissa nukkumassa kun taas online kertoi matkaa taivallettavan vasta puolimatkan ryteiköissä. Katit oli vahvasti sitä mieltä, että olisi syytä lähteä puomille varmuuden vuoksi, 10minuuttia torkkunut Tommi ei ollut samaa mieltä mutta uskoi kiltisti. Siinä vaiheessa kun online seuranta kertoi 2 osuuden viestinviejän etsivän rastia puolivälissä matkaa tunnista toiseen alkoi katteja säälittämään Tommi, joten tunnin odottelun jälkeen kävimme viemässä hillomunkille ravitsevan aamupalan: pullollisen vettä (kyllä kulkee!).
1,5 tunnin vaihtopuomipatsastelun jälkeen Tommi sai vihdoin kartan käteen ja tossut kohti metsää. Ok juoksu Jukola ensikertalaiselta, joka lähti tyhjään metsään muiden 3osuuden viestin viejien ollessa varmastikin jo maalisuoralla. Hyvä hillomunkki! Liisa pääsi metsään Tommin jälkeen. Mielessä oli, että iltarastikäyntejä oli takana aivan liian vähän joten juoksuvauhti tulisi pitää maltillisena jos mielisi tällainen fiilistelijä pysytellä suomen rajojen sisäpuolella. Eteneminen reitillä sujui, tosin rastille lähestymisten kanssa oli läpi radan ongelmia, oli pakko tarkastaa aina kaikki lähialueen rastit ihan vain varmuuden vuoksi. Klassinen pummi tapahtui loppuradalla kisakuulutusten alkaessa eikä karttaa tullut enää luettua, täysin turha pummi joka jäi todella harmittamaan. Kelpo suoritus kuitenkin.

Sallalla oli ollut selkeästi omat epäilyksensä kattikaverinsa etenemisestä, sillä ehti juuri ja juuri vaihtopuomille Liisan maaliintulon aikaan. Alkuverryttely tuli siis suoritettua k-pisteelle juostessa. Sallalle epätyypillisesti rastien haun kanssa oli tällä kertaa läpi radan hapuilua ja vähäiset iltarasteilla käynnit näkyivät myös Sallan suorituksessa: yleensä omista valinnoista varmasti kiinni pitävä Salla lähti turhan usein kylänmiehien "varmojen havaintojen" perään ja huomasi seisovansa aivan väärän nyppylän laella rastia etsimässä. Loppuradalla ryhdistäytymistä tapahtui ja meno alkoi näyttämään omalta,suoritus ok Radat oli hämmästyttävän tasaisia parin viime vuoden kiipeämisen ja konttaamisen jälkeen. Mutta oli siellä yhtä kivaa kuin aina ennenkin! Onneksi kesää on jäljellä ja iltarasteille ehtii vielä hakemaan varmuutta ja rutiinia rastien etsimiseen jotta vauhtiakin voi taas alkaa kasvattamaan.

Iltarastien lisäksi kateilla on kesäohjelmassa vaihtelevasti Alppien ylitystä pyörällä, suunnistusta ja juoksutapahtumia!

No Limit Adventure 11.6.2011

No Limit helle: ylärajaa kuumuudelle ei tuntunut olevan, varjossa +30,1 astetta, kypärän sisällä sitäkin enemmän, No Limit matka: Gps ei ottanut yhteyttä ulkomaailmaan Sallan repusta, mutta tiettävästi matkassakaan ei ollut mitään rajaa, ainakin 60 km meni puhki! No limit ylämäet: mäkien määrää ja jyrkkyyttä ei ollut rajoitettu kisassa myöskään.

Rajoja siis koeteltiin viikonlopun helteisessä multisport-cupin toisessa kisassa. Mehukattien pettämätön kommunikointitaito ja kyky lukea toinen toisensa ajatukset, otti ja petti! Toinen oli lähdössä kisaamaan jo perjantai-iltana ja toinen oli valmis jäämään kotisänkyyn ja lähtemään vasta aamulla. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, koska valmistautumisessa oli muitakin puutteita, mm. flexipyöräily Liisan vedolla, rullaluistelutreeni, sekä vakiona kadonneet/puutteelliset varusteet ja Saarisen fillaritreeni jäivät kaikki auttamattomasti perjantai-iltaan.

Aurinkoinen aamu kuitenkin näytti ihan hyvältä, ja matkaan päästiin kaikilla varusteilla, hyvin tankattuna ja ehkä jopa hieman nukkuneena. Päätettiin kuumuuden takia heti alussa pitää normaalia hieman rauhallisempi vauhti, ja normaaliin tapaan tämä päätös ei tietenkään pitänyt, vaan aika täysiä paineltiin menemään. Melonnalla on aina mukava aloittaa ja koska matka oli lyhyt, pysyimme aika kivasti muiden mukana, melkein jopa ohitimme yhden sekaparin.(?!) Ensimmäisessä pyöräilyssä saimme pidettyä hyvää vauhtia yllä. Flexisystemin ekakertalaisiksi pärjäsimme hyvin. Sen minkä kuitenkin kirimme vauhdissa, annoimme takaisin pikkupummeilla. Pääletka siis oli edessä ja takana vuorotellen :) Lopulta taisimme jo itsekin seota kuka missäkin letkassa meni…

Coastaleering oli virkistävä välipulahdus, joka melkein ei enää tuntunut edes kisaamiselta. Vesi raikasti ihanasti ja hylkeenomaiset eri tiimien rantautumiset lähinnä naurattivat. (suo siellä, vetelä täällä) Toiseen melontaan pyörillä saavuttuamme, välipulahduksesta ei ollut enää märkää länttiäkään jäljellä, joten tuskaisissa melontaliiveissä jatkettiin matkaa. Melonta, lempilapsemme, sujui... nooh, sujui se taas paremmin kuin viime kerralla. Rannoilla ihmiset paistattelivat päivää ja pulahtelivat uimaan, yksi kalastelija jopa joukkohämäsi kaikkia rastin etsijöitä rannassa huutelemalla ”vääriä ohjeita”.

Pyöräilyähän ehti jo tulla ikävä, joten sitä lisää! Kiitokset rastien sijoittelusta, kuka niitä nyt mistään kuopasta haluaisikaan hakea. Pyöräkengillä tuli tässä kisassa juostua ja kiivettyä luvattoman paljon… Polkeminen alkoi tässä vaiheessa jo jarrupalakattia painaa joten onnkesi rullaluisteluun päästiin lopulta ( = Sallan lepohetki,hah) ja kelloa katsomatta lähdettiin matkaan. Kelloa katsomalla, olisimme varmasti jättäneet luistelun väliin ja tähdänneet rogaining rastien hakuun, mutta helle pehmitti päätä kypärän sisällä ja sivakoimme menemään. Luistimia pois ottaessamme sitten tajusimme vihdoin, että aikaa oli jäljellä hyvin vähän ja kilometrejä vaihtoalueelle hyvin paljon. Siispä päätös syntyi melko helposti: poljemme lyhintä reittiä vaihtoon ja haemme niin paljon rasteja juosten kuin ehdimme.

Päätös oli lopulta oikea, vaikka ehdimmekin hakea vain kaksi rastia juosten. Sallalla alkoi näkökentässä näkyä muutakin kuin rasteja, ja ei suunnistuskaan enää oikein ottanut sujuakseen, joten siinä vaiheessa kun menimme melkein 4m rastin ohi vauhdilla, emme enää lähteneet hakemaan kolmatta vaan ”juoksimme” maaliin hyvissä ajoin ennen max ajan täyttymistä.

Vauhti ei kuitenkaan loppunut siihen vaan Liisa ampaisi suoraan autoon ja jatkoi matkaansa hääjuhliin ja Salla teki pikasuihkun vesikanisterista ja jatkoi myös vauhdilla toiseen edustustilaisuuteen. Valitettavasti kuumuus ei jättänyt vaihtoehtoa pukea juhlaan päälle jotakin pitkää, vaan naarmusääret sekä rusketusrajat (trikoot, sukat, hihat, aurinkolasit, kypärä ja kello) pääsivät hienosti näkyville!!

Mahtava kisa, mahtava kolmossija! Nestetytys kuntoon ja valmistautuminen kohti Jukolaa voi alkaa. Kiitokset jälleen flexi-insinöörille ja muille taustajoukoille!

Turku Rogaining Sprint 2011

Turussa on aina toukokuun viimeisenä maanantaina aurinkoista ja kuuma keli...sekä Turku Rogaining Sprint.

Sana hyvästä tapahtumasta oli kiirinyt, sillä kisakeskukselle kurvatessamme jengiä oli piha täynnä. Järjestäjänä tapahtumassa toimii partiolippukunta Ilpoisten Vuorenkävijät. Tämän myötä kisailijoissa löytyy niin suunnistajia kuin suunnistavia partiolaisia, osa edustaen lippukuntiaan ja osa suunnistusseuraansa. Ohjelmassa oli rastien hakua tuttuun tapaan 2h, käytettävissä olevien ulkoilukartan ja kahden eri suunnistuskartan kanssa. Aikaa omaa radan juonimiseen oli 15minuuttia. Tällä kertaa kisa starttasi Runosmäen lähiöstä joka tarjosi korttelirallia, mutta nopsempi jalkaiset ehtivät myös kauemmaksi ulkoilualueille.

Sallalle, jonka vahvimpia puolia ehdottomasti ovat tällaiset kovavauhtiset pikapyrähdykset ilman mitään lajivaihtoja otti luonnollisesti ohjakset käsiinsä starttimerkin jälkeen. Liisan, joka venytteli jäseniään 3viikon totaalilevon jäljiltä tehtäväksi jäi sinnitellä juoksuvauhdissa ja leimailla rastit. Kisamaasto oli kummallekkin tuttu, Sallalle iltarasteilta ja Liisalle maastopyörä&hiihtopuuhista joten viime vuoden kaltaiselle, 1/4 koko kisa-ajasta vieneelle pummille ei todellakaan olisi tänä vuonna selityksissä sijaa. Tavoitteena oli lähteä juoksemaan reipasvauhtinen 2tuntinen niin paljon kun toipilaan kunto antaisi myöden. Tiesimme että kilpakumppaneillemme, suunnistusseuran tytöille, emme tulisi pärjäämään jollemme ensi kertaa rohkaistuisi ottamaan hieman riskejä tarvittaessa reittivalinnoissa. Rohkeista reitinvalinnoista olisi hyötyä myös välillä seikkailukisoissa joten hyvästä treenistä menisi jos tavoitteeksi asetettaisiin siis myös olla rohkeita katteja. Niin ja voittaa yks hillomunkki-Tommi,hah!

Kisamaasto oli melko nopeapohjaista maastoa, joten päätimme lähteä samantien kiertämään ulkoilukartan reunoja ja takalenkiltä kohti kisakeskusta kääntyessämme hakisimme myös suunnistuskartoilta rasteja. Ensimmäinen tunti meni reippaasti, juoksuvauhti pysyi hyvänä, rastit löytyivät ja olimme aikataulussa. Juoksimme suurimman osan kisasta kahdestaan, muutamaan otteeseen etsimme kinkkisimpiä rasteja yhteisvoimin suuremmalla porukalla. Pariin otteeseen meno oli hetken haparoivaa kun piti vaihtaa suunnistuskartalta ulkoilukartalle, tai toisinpäin. Meni muutama kriittinen minuutti ennen kuin saatiin taas rytmistä kiinni sijainnin suhteen. Ulkoilukartalla suunnistus oli siis tälläkin kertaa hieman haastelisempaa meille, pääasia oli kuitenkin ettei suurempia virheitä tullut. Salla suunnisti tarkasti, Liisa tyytyi lähinnä antamaan koordinaatteja tutuista maamerkeistä. Suuren pummin ainekset oli ilmassa hetken etsiessä rastia numero 161, huoleton lähestyminen kostautui ja kodotimme oikean kallion sekä lopulta myös lähes toisemme. Järki käteen,yksi piste...ei semmosia jäädä sinne metsästämään! Liisan jalat alkoivat painaa 1.40 kohdalla mutta päätimme olla rohkeita ja vetää suunniteltu rata läpi,riskillä vaan! Viimeisestä rastista nappasimme 5 pistettä, mutta 50sekunnin aikaylitys toi miinus 2 pistettä,joten plussan puolelle silti jäätiin.

Itse juoksuun olimme tyytyväisiä,vauhtia jaksettiin pitää koko kaksi tuntia, Sallalta olisi irronnut vielä lennokkaampaakin askelta mutta armahti toipilasta kattikaveriaan. Essi Kangasaho ja Sanna Laaksonen tikitti kyllä tänäkin vuonna sen verran vakuuttavat pisteet tuloslistaan että ei siinä ollut kateilla paljon vastaan panemista. Kolmas sija kuitenkin, ja koska itse suoritus oli juuri suunnitellunlainen niin eihän sitä voi olla muuta kuin tyytyväinen (ja muutenkin tuli kaikki tavoitteet täytettyä ;))! Itse kisa oli tänäkin vuonna loistava kokonaisuus, ratamestarin tarjoama rastikimara antoi valinnanvaraa mutta tarjosi myös haasteita!

Mehuattien juoksema rata:
151-163-165-167(Ensimmäinen kartanvaihto=ensimmäinen pummi. Katit päät pyörällä puskissa)-159-144-168-160(Haparointia tiheikössä,Komeasti oikealta ohi...)-150-149-138-140(kartanvaihto. Komea kunniakierros omakotialueella...)-(Mehukatti Special: 161 jota ei koskaan löytynyt....)-169-148-170-175-157-174Aika 2.00.50...50sekunnin aikaylityksestä -2pistettä,yhteispisteet 125.